Maailman karuin kaupunki

Tulee niin kovin harvoin kirjoitettua tänne, koska en oikeastaan keksi mitään kirjoitettavaa. Mitä olen muiden blogeja seurannut niin useimmiten he kertovat omasta elämästään ja laittavat paljon valokuvia. Ja mielestäni niitä kuvia on todella kiva katsoa ja saada inspiraatiota omaan elämään. Mutta minullapas ei ole kameraa. Ja kännykkänikin varastettiin joten ei ole edes kökkökameraa. Siksi minusta tuntuisi hassulta kertoa elämästäni koska ei siinä pelkän tekstin lukemisessa olisi mielestäni mitään hirveän mielenkiintoista. Mutta tällä kertaa, kerronpa silti kuulumiseni.


Maanantaina tulin kotiin pääkaupunkiseudulta, jossa olen siis asunut elämästäni 3 vuotta. Lähdin sinne torstaina vaikka olenkin aivan p.a. koska yks parhaimmista kavereistani Natu halusi että tulen ja maksoi lippuni, hänelle iso kiitos siitä! Vaikka ei se iso hinta olekaan tällä hetkellä kun VR:llä on tarjous Helsinki-Turku välillä 9e. Ja normaali hinta on vähintään 31e! Näitä tarjouksia sais olla vähän useamminkin. Tarjous päättyy 15.5, joten siihen mennessä aion rampata Helsingissä mahdollisimman paljon.


Reissullani tapasin paljon muitakin vanhoja kavereita ja tuttuja. Kävin yhteensä 3 eri kaverin luona kylässä ja hengattiin porukalla. Toi vanha kaveriporukka on aika paljon puhunu Kuparinkulmasta, jossa en ite ollu koskaan käyny. Nyt sitte mäkin pääsin mukaan laulelemaan karaokea. Hyvä biisivalikoima oli siellä kyllä. Sen jälkee mentiin vanhaan kantabaariini ja siellä niitä tuttuja naamoja pakostikin näkee. Tällä kertaa olin kuitenkin yllättynyt tuttujen paljoudesta, muutinhan Turkuun melkein vuosi sitten ja luulisi että edes osa porukasta olisi muuttanut tai hankkinut parisuhteen tai edes elämän. Osa tapaamisista ei ollut kovin miellyttäviä. Jotkut ihmiset ketkä ovat ennen olleet minulle mukavia olivat hyvinkin kylmiä, välinpitämättömiä ja jopa ilkeitä. Ääriesimerkkinä eräältä hullulta ihmiseltä tuli seuraavana päivänä puhelua tuntemattomasta numerosta kuinka hän aikoo vetää minua turpaan. Onneksi niitä ihania ja vilpittömiäkin ihmisiä löytyy mutta oli vaan hyvä muistutus siitä kuinka pinnallisia ja kaksinaamaisia ihmiset voi olla. Vaikka oli ihanaa nähdä vanhoja ystäviä niin kyllä siinä kerkesi tulla kova koti-ikävä, varsinkin ikävöin yhtä tiettyä ihmistä.


Täs vähän muistoja niiltä ajoilta ku asuin pk-seudul:

Tuomarilan asema tuli tutuksi kun kaveri asui siinä lähellä.

Hietsun kirppiksellä olin kerran myymässä
mutta siellä uimarannalla tuli hengattua enemmänkin.

Tuomiokirkon portailla oli hyvä hengata,
tän kuvan ottamisen aikoihin mulla tais olla kiire sinne :D

Kampissa päin tuli hengattua aika paljon.

Pasilan junaratojen alikulkutunnelissa oli tämmösiä maalauksia,
näin ne joka kerta ku menin kouluun.

"hups"
satuin osumaan paikalle näpsäseen kuvan.

Tätä hetkeä on vaikee unohtaa
Koko keskusta ihan tupaten täynnä ihmisiä.

Kerran Helsingissä Natun kanssa ennen töihin lähtöä.

Tää kuva on viime kesältä sieltä vanhasta kantamestasta.

Samoin tää kuva.

Ootan kyl niitä kelejä ku voi hengata pihalla.. Sunnuntaiks on luvattu +15, vois melkee jo ottaa aurinkoo :D