Pupuseni muutti takaisin Vantaalle.

Päivä 1: Omakuva
Päivä 2: Suosikkitavara
Päivä 3: Perheenjäsen

Tänään mun yksi perheenjäsenistä lähti uuteen kotiin. Jesperi, mun rakas kani joka on ollu mulla viime vuoden tammikuusta asti. Jesperi on mun elämäni ensimmäinen lemmikki, hommasin sen kun oltiin kaverin kanssa muuttamassa omakotitaloon ja saisin viimein pitää lemmikkejä. Jesperin edellinen omistaja oli allerginen ja nyt hän taas joutuu muuttamaan, mun vuokraisäntä ois häätäny mut kämpästä jos en ois luopunu kanista. Kani mukamas paskoo joka paikkaan.. Jesperi on ihan sisäsiisti että tekee tarpeensa häkissä. Ja vaikka vahingossa papana sinne tänne putoaisikin niin se nyt on helppo siivota eikä se tee mitään jälkiä. Mutta onneks mun iskä ja sen tuleva vaimo suostuivat ottamaan Jesperin huostaansa, siitä tulee sit mun loppukesäst syntyvän pikkusiskon pupu kun hän on vähän vanhempi (:

Haikealta tuntuu mutta näin on parasta. Tulee ikävä mun pupua <3. Vaikka silloin tällöin pääsen sitä moikkaamaanki.

Puolet mun ihmisperheenjäsenistä oli täällä torstaista asti kylässä. Iskä, hänen morsiamensa ja 10-vuotias pikkuveljeni Oskari. Auttoivat mua puunaamaan tätä kämppää kun vuokraisäntä tuli sit tarkastamaan kämpän ja jatkettiin vuokrasopimusta loppukesään asti. Tuli syötyä hyvin pitkästä aikaa kun toivat ruokaa ja oli muutenkin mukavaa. Tänään käytiin Kikuconissa ja tehtiin vaaleanpunaiset pörrökorvat mulle ja Oskulle. He lähtivät jo 11 aikoihin ajamaan takaisin Vantaalle. Mä tulin tossa neljän maissa kotiin kun siel ei ollu oikeen mitään ohjelmaa ja väsytti. Piti mennä kuudeks takaisin mut en sit jaksanut. Huomenna jatkuu. Laitan kuvia sitten kun saan niitä ystävältäni Amandalta.

Päivä 2: Suosikkitavara

Päivä 1: Omakuva

Päivä 2: Suosikkitavara

Päiväpostaukset jatkuu!
Tätä mä mietiskelin aikas kauan. Kännykkää tietty käytän eniten enkä ilman sitä pärjäis mutta mun nykyinen kännykkä on kyllä ihan kakka. Kannettavaa tietokonettani käytän varmaan enemmänkin kuin kännykkää mutta sekin on vuosia vanha ja vetelee viimeisiään. Kosketinsoittimeni on ihan hyödylliset biisien opetteluun mutta nekin on aika lelut, mieluummin soitan poikaystävän sähköpianoa. Kitaraankin pitäis vaihtaa kielet enkä osaa edes soittaa. Mitään niin ylikivoja vaatteita mul ei oo että ne vois listata eikä myöskään koruja, kaikki lempparit oon aina hukannu tai rikkonu. En vaan näköjään kovin helposti kiinny mihinkään materiaan, arvostan kyllä tavaroiden käyttöarvoa mutta en omista mitään rahallisesti arvokasta enkä pahemmin mitään tunnearvokastakaan. Jos miettii suosikkitavaraa sen perusteella että minkä rikkoontuminen harmittais ja jota ei voi korvata mitenkään mun mieleen tuli ensimmäisenä tämä: 

Mun liskopeili jonka toin Teneriffalta 2009. Siinä oli vähän haastetta saada se tuotua ehjänä. Mulla on joku outo juttu liskoihin. Ei niinkään niihin eläviin matelijoihin vaan kaikkiin tavaroihin mitkä esittää liskoja :D Liskokorut, liskokoriste-esineet, liskokuviot.. En osaa selittää mut tykkään vaan hirveesti. Niinpä rakastuin tähän liskopeiliin ensisilmäyksellä ja mun oli vaan pakko saada se. Ja siitä lähtien se on ollu mun lempparisisustuselementti. Mulla ei siis ole kameraa niin leikkasin ton kuvan yhestä valokuvasta missä toi peili sattuu näkymään taustalla :D

 Muita lempparitavaroita vois mainita mun rautaisen cd-telineen minkä bongasin huuto.netistä ja sen jälkeen se on vähän ruostunut mutta mun mielestä se näyttää kivalta.. Harmi kun ei oo sitä kameraa kun siitä ei selittämällä saa mitenkään oikeeta kuvaa. Ja sitten yllätyksenä poikaystävä osti Ikeasta valosarjan minkä sit kieritti sen ympärille<3 Tossa telineessä mulla ei oo kun 2 CD:tä kun loput on iskän luona mut onpahan kivan näköinen, varsinkin pimeällä. Kolmas suosikkiesine on mun avaimenperä jonka poikaystävä toi mulle Keniasta. Se on litteä tummanruskea puunpala joka on kaiverrettu naarasleijonan muotoiseksi ja sitten siihen on kaiverrettu "NANA". Olin tosi ilahtunut kun hän muisti mua vaikkei me siinä kohtaa oikeastaan seurusteltu. Se avaimenperä on mulla aina mukana ja muistuttaa rakkaastani (:

Mä tosiaankin saan lätistyä vaikka mistä aiheesta. Se onkin sitten eri juttu jaksaako kukaan lukea. :P

If you can sit happy with embarrassment, there's not much else that can really get to ya.

Tällä viikolla sitten on sattunut ja tapahtunut. Enimmäkseen sen takia, että oon tosi sählä. Ja koska olen näin sählä, olen ehkä saanut jo hävetä itseäni niin paljon että ei tunnu enää missään jos jaan tämän häpeäni myös teille.

Viimeksi tänään, olin kävelemässä kaupungilta kotiin. Kaveri asuu siinä matkan varrella ja näin hänen kävelevän kotiinsa päin. Päätin juosta hänet kiinni ja säikäyttää pikkasen. Noh, juoksin sit kaverin oikeelta puolelta ja tökkäsin kylkeen niin eiköhän kaveri säikähtäny oikein kunnolla, oikea kätensä lennähti just sopivasti niin että juoksin suoraan sitä päin... Siinä kädessä oli vielä kännykkä niin sain aika hyvän osuman leukaani ja siinä hetken sit naurettiin kippurassa ja samalla sylkeskelin verta mitä vuos mun alahampaista. Sen tällin mä taisin kyllä ansaita..

Toissayönä häpesin kyllä niin paljon omaa tyhmyyttäni. Kävin yöllä hakemassa postit ja oli tullut nippu kirjeitä. Siinä sitten istuskelin rappusilla ja availin niitä ja yksi kirje oli työkkäristä. Kun sisällä oli kirje jossa selitettiin jotain työelämään valmentautumisesta pieneläinklinikalla ilmeeni oli suurinpiirtein tällainen: O.o. Sitten kun luin työtehtävät; asiakaspalvelua, eläinlääkärin avustamista ym, ilmeeni muuttui tällaiseksi: 8D. Työ kuulosti aivan täydelliseltä ja olin jossain seitsemännessä taivaassa ja niin järkyttävän iloinen että minun oli pakko tekstata keskellä yötä poikaystävälleni vaikka tiesin hänen olevan nukkumassa. Olin kuitenkin niin supersuperiloinen että tämä ei vielä riittänyt, vaan minun piti myös tehdä asiasta Facebook-päivitys jossa korostin sitä kuinka iloinen olen. 

Tämän jälkeen vielä tutkin paperia vähän lisää ja siinä kohtaa vasta vilkaisin paperin yläreunaa jossa on yhteystiedot ym. Ensin katsoin että joo-o, siinä on mun osoite. Sitten kun katsoin riviä ylemmäksi niin oikeasti sitä hetkeä ei voi kuvailla. Jos hetki sitten olin seitsemännessä taivaassa niin nyt teki mieli kaivautua johonkin maan rakoseen ja pysyä siellä. Siinä paperissa luki alakerran naapurini nimi - - - 

Luultavasti kovin moni ihminen ei kerennyt lukea Facebook-statustani ennenkuin poistin sen. Ainakin niin toivoin, mutta nyt kuitenkin kerron tapauksen täällä. Mutta mun Facebook-statuksia lukeekin  vähän useampi ihminen kuin tätä... Poikaystävä oli sitten aamulla herännyt ja saanut lukea ensin tekstiviestin yli-iloiselta Nanalta ja sitten 2 tekstiviestiä nolostuneelta Nanalta, ja luultavastikin saanut hyvät naurut.

Tässä ei ollut edes kaikki tän viikon tapaturmat / nolot tapahtumat, mutta loppuja en kerro. :D
Lohdutukseksi julkaisen mun kaikista noloimmat naamakuvat mitä löysin:

Suosittelen klikkaamaan isommaksi ((:

 

Voi elämän kevät

Ihanaa, kello on yli kymmenen ja täällä on vieläkin suht valoisaa ja ikkunat on ollu auki koko päivän eikä vieläkään oo kylmä <3 Kevät <3 
...Ja kevättä on ollu rinnassa, meinaan viikko sit aloin nyt ihan "virallisesti" seurustelemaan eli me julkaistiin se ekaa kertaa Facebookkiin x) Oikestaan eka kerta ikinä ku julkasen mitään parisuhdestatuksia muuten ku läpällä. On tässä jo kauan soudettu ja huovattu mutta oon kyllä niin umpirakastunu.. Ilmoitin muruselleni että nyt se parisuhdestatus vaihtuu vasta sitten ku mennään kihloihin ja piste. :D

Mitäs muuta uutisia.. Ikäkriisi tuli ja meni. Niinkuin aikasemmassa blogissa mainitsinkin, se ikäkriisi tulee siitä kun täytin viime viikolla 21v. eikä mulla oo vieläkään ammattia. Mutta pääsenpähän nyt sitten laivailemaan sillon ku itteä huvittaa. Ja kuulemma 21-vuotiaana saa ajaa rekkakortin jos oikein muistan, mutta siitä ei mulle iloa oo kun ei oo edes tavallista ajokorttia enään.

Tosta tuli mieleen et pari viikkoa sit olin ekaa kertaa elämässäni kaksipyöräisen moottoriajoneuvon kyydissä.. olin menossa kaverille, ja olin jo henkisesti valmistautunu kävelee aika pitkän matkan bussipysäkiltä niille sateessa korkkareilla kun sitte kaverin äiti pöllähtiki skootterin kans hakee mua.. pikkasen jännitti mut oli tosi kivaa. Seuraavaks sit jos pääsis moottoripyörän kyytiin joskus!


Näitä elämäni ekaa kertaa juttuja lisää nii olin pari päivää sitte hohtominigolfissa, oli mahtia. Säikähin muutamas kohas aika hyvin.  Enkä ollu edes porukan huonoin vaikka ainoa tyttö olinkin 8)
Järjestin viime viikolla myös ekaa kertaa elämässäni oikean piknikin. Eväinä kolmiovoileipiä, juustoja (pakko mainita, löysin uuden rakastuksen: chili-paprika-savujuusto), cream crackereita (pienenä sanoin kuulemma niitä kiinkäkkeleiks), viinirypäleitä, valkosuklaata ja tietysti kuohuviiniä. Pojilla oli sit vähän omia eväitä mukana eli kaljaa ja minttuviinaa. Pari tuntia me siinä istuttii kunnes tuli vähän kylmä kun tuuli aika kovin.

Iloista porukkaa :D

Kaverin blogissa oli tämmönen lista ja ihan mielenkiinnosta aattelin tehä itekki. 


Päivä 1: Omakuva
Päivä 2: Suosikkitavara
Päivä 3: Perheenjäsen
Päivä 4: Harrastus
Päivä 5: Vanha kuva
Päivä 6: Teema: "vihreä"
Päivä 7: Kuva, jota en koskaan julkaissut
Päivä 8: Suosikkikuva
Päivä 9: Päivän asu
Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 11: Hullua
Päivä 12: Arkeni
Päivä 13: Teema "valo"
Päivä 14: Talvikuva
Päivä 15: Rakkaus
Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva
Päivä 17: Hetki
Päivä 18: Tunteet
Päivä 19: Täällä minä asun
Päivä 20: Teema: "erilaiset"
Päivä 21: Kun olin pieni
Päivä 22: Tästä olen riippuvainen
Päivä 23: Kesäkuva
Päivä 24: Tämä tekee minut surulliseksi
Päivä 25: Kaikessa kiireessä
Päivä 26: Tämä naurattaa aina
Päivä 27: Teema: "kaksi"
Päivä 28: Sää
Päivä 29: Uusin kuva minusta
Päivä 30: Valinnainen kuva


Vaikka tää omakuva onkin melkeen 3 vuotta vanha niin tää on yks suosikkikuvistani itestäni, 
koska näytän luonnolliselta ja iloiselta ja mun iho näyttää kivasti päivettyneeltä :D

Romeo & Juliet

Kukapa ei tietäisi tarinaa Romeosta ja Juliasta? Kaksi nuorta rakastavaista jotka eivät saa toisiaan sukujen välisten riitojen takia. Tässä Annie Leibovitzin kyseiseen tarinaan pohjautuvat upeat kuvat.

Julia on 2 viikkoa vaille 14-vuotias, jolla on erittäin voimakas tunne-elämä.
Imettäjä on hoitanut Juliaa vauvasta asti, ja on tälle läheisempi kuin oma äiti. 

Romeo on voimakastunteinen 17-vuotias joka on rakastunut Rosalina Capuletiin. Hän tulee ystäviensä kanssa Capuletien juhliin kuokkimaan nähdäkseen Rosalinan.
Hän tapaakin Julian ja nuoret rakastuvat ensisilmäyksellä.

Kuuluisa parvekekohtaus jossa Romeo menee salaa tapaamaan Juliaa.

Veli Lorenzo vihkii heidät heti seuraavana päivänä.
Tybalt, Julian serkku, haastaa Romeon tappeluun, mutta Romeo kieltäytyy Julian vuoksi.
Romeon paras ystävä Mercutio kuitenkin haastaa Tybaltin.
Tämän seurauksena Mercutio kuolee, ja Romeo raivoissaan tappaa Tybaltin. Romeo ajetaan maanpakoon.

Julian vanhemmat päättävät naittaa Julian kreivi Parisille. Julia sanoo mieluummin kuolevansa kuin naivansa hänet. Hän saa veli Lorenzolta vahvaa yrttijuomaa, joka vaivuttaisi hänet sikeään uneen ja muut luulisivat hänen kuolleen. Julia heräisi hautaholvissa ja karkaisi yhdessä Romeon kanssa. 

Kirje jossa Lorenzo kertoo totuuden Julian kuolemasta ei kuitenkaan pääse perille, ja Romeo menee ostamaan myrkkyä kuultuaan Julian kuolemasta. Hän menee hautausmaalle, tappaa kreivi Parisin, vie hänet Capuletien sukuhautaan ja juo myrkyn. Kun Julia herää, hän huomaa että Romeo on kuollut ja tappaa itsensä Romeon tikarilla.

And I was like baby, baby baby oooh

Blaah, taas kipeenä. Noh, alkaa jo tottumaan kun on näin usein eikä tää mun normaalista päivästä poikkea yhtään, nukun pitkään ja kun herään nii kone auki :D

Tällä hetkellä elämälläni ei oo hirveästi sisältöä, sillon kun en nää kavereita hengaan vaan kotona. Keskeytin kokkikoulun Uudessakaupungissa, en vaan jaksanut käydä siellä kun bussimatkakin on 1,5h yhteen suuntaan. Hain syksyksi Turkuun laboranttikouluun, jonne pääsystä oon aivan varma. Viime vuodeksi olisin päässyt laboranttikouluun Helsinkiin mutta halusin asua Turussa ja Uusikaupunki oli lähempänä. Harmittaa vähän kun taas meni vuosi hukkaan. Pian täytän 21 eikä minulla oo edes ammattia, mikä luuseri. Oon kade niille ihmisille jotka aina tietävät mitä tehdä ja mitä haluavat... Mulle edes normi kauppareissun päätökset tuottavat vaikeuksia. Mutta toi laborantti nyt kyllä kuulostaa ihan hyvältä, positiivisin mielin odotan syksyä... mutta onneks kesä on sitä ennen (:


Stadireissuni viimeisenä päivänä eli maanantaina kävin moikkaamassa isääni ja hänen tuoretta kihlattuaan. Leivoimme faijan kanssa mokkapaloja ja sitten katsoimme leffaa. Tietysti olen iloinen heidän puolestaan ja kivaa päästä kesäkuussa morsiusneidoksi, mutta erityisen täpinöissäni olen koska heinäkuun lopulla mulle syntyy pikkusisko! Hänen nimekseen tulee Luna joka on minusta aivan ihana nimi! Viime kesänä nimesin yhden Lulun kissanpennuistakin Lunaksi mutta sitten uusi omistaja nimesi sen Olioksi.. Minullahan on 2 pikkuveljeä ja olen aina toivonut siskoa, en olisi koskaan uskonut että toive toteutuisi vielä parikymppisenä. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin. Suunnittelen jo mielessäni niitä prinsessamekkoja ja söpöjä potkupukuja joita hänelle hommaan.. Ja minulla on muutenkin ollut viime aikoina vauvakuumetta niin nyt pääsen sitten hoivaamaan pikkuprinsessaa <3

Iskä opetti mulle tän telkun katsomisen jo nuorena :D

Iskä ja pikkuveljet

Minä pikkuprinsessana

Maailman karuin kaupunki

Tulee niin kovin harvoin kirjoitettua tänne, koska en oikeastaan keksi mitään kirjoitettavaa. Mitä olen muiden blogeja seurannut niin useimmiten he kertovat omasta elämästään ja laittavat paljon valokuvia. Ja mielestäni niitä kuvia on todella kiva katsoa ja saada inspiraatiota omaan elämään. Mutta minullapas ei ole kameraa. Ja kännykkänikin varastettiin joten ei ole edes kökkökameraa. Siksi minusta tuntuisi hassulta kertoa elämästäni koska ei siinä pelkän tekstin lukemisessa olisi mielestäni mitään hirveän mielenkiintoista. Mutta tällä kertaa, kerronpa silti kuulumiseni.


Maanantaina tulin kotiin pääkaupunkiseudulta, jossa olen siis asunut elämästäni 3 vuotta. Lähdin sinne torstaina vaikka olenkin aivan p.a. koska yks parhaimmista kavereistani Natu halusi että tulen ja maksoi lippuni, hänelle iso kiitos siitä! Vaikka ei se iso hinta olekaan tällä hetkellä kun VR:llä on tarjous Helsinki-Turku välillä 9e. Ja normaali hinta on vähintään 31e! Näitä tarjouksia sais olla vähän useamminkin. Tarjous päättyy 15.5, joten siihen mennessä aion rampata Helsingissä mahdollisimman paljon.


Reissullani tapasin paljon muitakin vanhoja kavereita ja tuttuja. Kävin yhteensä 3 eri kaverin luona kylässä ja hengattiin porukalla. Toi vanha kaveriporukka on aika paljon puhunu Kuparinkulmasta, jossa en ite ollu koskaan käyny. Nyt sitte mäkin pääsin mukaan laulelemaan karaokea. Hyvä biisivalikoima oli siellä kyllä. Sen jälkee mentiin vanhaan kantabaariini ja siellä niitä tuttuja naamoja pakostikin näkee. Tällä kertaa olin kuitenkin yllättynyt tuttujen paljoudesta, muutinhan Turkuun melkein vuosi sitten ja luulisi että edes osa porukasta olisi muuttanut tai hankkinut parisuhteen tai edes elämän. Osa tapaamisista ei ollut kovin miellyttäviä. Jotkut ihmiset ketkä ovat ennen olleet minulle mukavia olivat hyvinkin kylmiä, välinpitämättömiä ja jopa ilkeitä. Ääriesimerkkinä eräältä hullulta ihmiseltä tuli seuraavana päivänä puhelua tuntemattomasta numerosta kuinka hän aikoo vetää minua turpaan. Onneksi niitä ihania ja vilpittömiäkin ihmisiä löytyy mutta oli vaan hyvä muistutus siitä kuinka pinnallisia ja kaksinaamaisia ihmiset voi olla. Vaikka oli ihanaa nähdä vanhoja ystäviä niin kyllä siinä kerkesi tulla kova koti-ikävä, varsinkin ikävöin yhtä tiettyä ihmistä.


Täs vähän muistoja niiltä ajoilta ku asuin pk-seudul:

Tuomarilan asema tuli tutuksi kun kaveri asui siinä lähellä.

Hietsun kirppiksellä olin kerran myymässä
mutta siellä uimarannalla tuli hengattua enemmänkin.

Tuomiokirkon portailla oli hyvä hengata,
tän kuvan ottamisen aikoihin mulla tais olla kiire sinne :D

Kampissa päin tuli hengattua aika paljon.

Pasilan junaratojen alikulkutunnelissa oli tämmösiä maalauksia,
näin ne joka kerta ku menin kouluun.

"hups"
satuin osumaan paikalle näpsäseen kuvan.

Tätä hetkeä on vaikee unohtaa
Koko keskusta ihan tupaten täynnä ihmisiä.

Kerran Helsingissä Natun kanssa ennen töihin lähtöä.

Tää kuva on viime kesältä sieltä vanhasta kantamestasta.

Samoin tää kuva.

Ootan kyl niitä kelejä ku voi hengata pihalla.. Sunnuntaiks on luvattu +15, vois melkee jo ottaa aurinkoo :D

Vaeltaja sumumeren yllä

Viime yönä juttelin Facebook-chatissa yhden tutun kanssa, kun molemmilla oli vähän uneton yö. Tää tuttu sitten paljasti olevansa romantikko, ja mulle tuli tietty heti mielikuva kynttiläillallisista ja kukkasista sun muista semmosista. Mutta sitten hän tähdensi että romantiikka painottaa tunteita, mielikuvitusta ja vapautta. Hän linkitti mulle romanttisia maalauksia ja kaikki niistä oli mielestäni mielenkiintoisia, mutta eräs erityisesti. Se oli myös yksi hänen suosikeistaan. Hän kertoi että on monen ystävänsä kanssa siitä maalauksesta jutellut ja jokainen on tulkinnut sen omalla tavallaan, yhtään samanlaista tulkintaa hän ei ole kuullut. Tulkinta myös yleensä kertoo ihmisestä jotain. Katsohan tätä kuvaa hetkinen ja mieti miten itse sen tulkitset.

Caspar David Friedrich, Vaeltaja sumumeren yllä (1818)

Itse tulkitsen sen näin että tuo mies on harhaillut sumussa ja on taistellut itsensä sieltä ylös jotta näkisi suunnan minne mennä.. Mutta sitten sitä sumua onkin kaikkialla silmänkantamattomiin. Itsellä on myös elämästä ollut päämäärä hukassa. Ja kun olen yhden päämäärän saavuttanut niin en oikein tiedä että mitä seuraavaksi. 

Olisi mielenkiintoista kuulla teidän tulkintanne! (:

Kani, katti ja kollit.

Lupasin jo aikoi sit kirjottaa mun lemmikeistä, joten..

JESPERI
Jesperi on mun ensimmäinen lemmikki. Jesperi on syntyny huhtikuussa 2010. Haettiin se Vantaalta tammikuussa 2011 mun luo Helsinkiin, ku edellinen omistaja on allerginen. Siks edellinen omistaja ei voinu käsitellä Jesperiä paljoa, joten se ei hirveästi viihdy sylissä. Toisia eläimiä kohtaan hieman liiankin utelias :D Jesperi ei ollut leikattu kun sain sen, niin se oli aikas.. innokas. Merkkaili joka paikkaan ja jahtas sekä kissoja sukupuolesta riippumatta että kämppiksen minipossua. Kunnes käytiin sitten napsauttamassa duracelpupulta patterit pois. Harkitsen Jesperin myymistä että jos kiinnostaa voi ottaa yhteyttä.

 

LULU
Lulu tuli aika pian Jesperin jälkeen mulle, noin puolivuotiaana, Lulu on siis syntyny kesällä 2010. Lulu on kiltein kissa ikinä, ja myös hellyydenkipeä ku mikä. Lulu on alusta lähtien nukkunu mun viekussa, ja joudunki usein heräämään siihen ku se yöllä nuolee mun naamaa. Lulu syö ihan mitä vaan siis toi kisumisu mikä tossa bannerissakin on (:


 

IIGOR
Maaliskuussa 2011 muutettiin kaverin kanssa omakotitaloon landelle, jonne aateltiin että ois kiva hommaa Lulun lisäks kunnon hiirikissa. Kämppis sitte haki Imatralta Iigorin, joka on kyllä isoin kissa mitä oon nähnyt, ja toi nimi kyllä kuvaa sitä hyvin : D sanoisin että venäläinen versio Karvisesta. Ei tosin yhtä läski, vaan isoluinen. Mutta yhtä ärrimurri ja perso lasagnelle :P Iigor osas olla kivakin mut mikään sylikissa se ei ollu, ja auta armias jos et päästäny sitä pihalle just sillon ku se halus..
Sit keväällä muutin iskän alakertaan noiden kolmen karvaturrin kans, ja ku muutin Turkuun kesäks jätin Jesperin ja Iigorin iskän hoiviin, Lulun otin mukaan ku se odotti pentuja. Juhannuksena syntyki 5 pikkusta, joista 1 kuoli päivän ikäsenä. Sit syksyllä ku pentujen luovutusikä oli menny ja olin löytäny uuden kämpän paritalosta Turusta muutin tänne Lulun, yhden pennuista ja Iigorin kans. Iigor harmi kyllä muutaman viikon jälkeen muutosta ei enää palannutkaan metsästysreissultaan :/

 

MAUNO
Mauno on Lulun nuorimmainen pentu ja kaikista pienin syntyessään (ja nykyään on kaikista isoin ja pitkäkarvaisin), siksi kutsuin häntä Juniksi. Juni viittaa myös pentujen syntymäpäivään, juhannukseen. Kun sen toinen silmä ei avautunut vaikka kaikilla muilla oli jo silmät täysin auki, siitä tuli merirosvokissa ja nimesin sen Jack Sparrow Junioriksi. Onneksi se silmä lopulta aukesi. Kun muut pennut oli luovutettu piti keksii pikkuselle se lopullinen nimi. Aluksi nimesin sen Töppöseksi, koska must se on söpö nimi, mut kun miettii niin on se vähän liian pitkä. Janski alkoi sanomaan sitä Tumpuksi. Jahkailin pitkään, kunnes Jenni alkoi sanomaan häntä Maunoksi, ja mielestäni se oli täydellinen nimi. Niinpä Maunosta tuli Mauno. 


Mauno on pennuille ominaiseen tapaan hieman villi mutta ainakaan ei tule tylsää kun kattelee sen toilailuja. Se on aika kömpelö koska se kasvaa niin hurjaa vauhtia, on jo reilusti isompi kuin äitinsä. Jotain 2kk sitten kun käytiin leikkauttamassa se niin painoi 4kg, nyt varmaan jo reilusti enemmän. Epäilen että Maunon isä olisi Maine Coon -rotuinen koska Mauno näyttää siltä aika paljon. Olen kasvattanut Maunosta  kunnon sylikissan, se tykkää ihan kaikista ja on oikea hurinakone. Kunnon mammanpoika joka seuraa jatkuvasti Lulua ja mua ja muita ihmisiä (:

Käykääpä muutes äänestämässä kuvaa Lulusta niin saadaan pikkusille ilmaset kissanruoat (:

http://mjau.fi/kuvakilpailu/ajax.php?height=510&width=730&file=lulu1.jpg&orientation=vertical&id=2001

Can't wake up in sweat, 'cause it ain't over yet

Olen ystäväni Jennin kanssa valtavassa vanhassa kartanossa. Kävelemme ensin pölyisen pimeän pohjakerroksen läpi, jossa on valtava oleskeluhuone ja ruokasali. Kuljemme narisevia portaita yläkertaan jossa sijaitsee makuuhuoneet. Availemme laatikoita ja kaappeja etsien jotain. Löydämme vain helmiä ja korurasioita joissa on ohuita kultaketjuja. Ei se mitä etsimme. Päätämme kuitenkin ottaa joitakin aarteita mukaamme. Kuulemme ääntä ja menemme äkkiä piiloon. Vanhan naisen muotoinen hahmo näkyy käytävässä. Se ei nähtävästi huomannut meitä, koska se vain haahuilee ympäri yläkertaa. Kun näen hahmon lähempää melkein huudahdan.. Tuo vanha nainen ei olekaan mikään tavallinen vanha nainen vaan zombi. Oikeastaan vain luuranko josta roikkuu mädäntyneitä lihanpaloja ja pölyisiä vaateriekaleita. Jonkun aikaa haahuiltuaan zombi ottaa taulunkehyksestä kiinni ja se onkin saranoilla kiinni seinässä, ja taulun takana on kassakaappi. Vilkuilen zombin selän takaa kassakaapin numeroyhdistelmän ja odotan että zombi häipyisi..


Tässä vaiheessa herään enkä vieläkään tiedä mitä oikein etsimme. Tämmöinen uni tuli nähtyä viime yönä. Oon nähnyt joka yö kaikkia erilaisia outoja unia, toi nyt oli vielä suht normaali. Ja näen yleensä monta unta per yö.

Zombeja oli mun unessa edellisyönäkin.. Olin metsän keskellä järven jäällä, ja muutama karhu jahtas mua (semmosia karhuja ku Topissa ja Tessussa, hui!), ja väistelin niitä ja liukastelin pitkin jäätä. Sitten ne karhut aisti jotain ja lähti peloissaan karkuun, ja mäkin mietin että ounou mitä vielä pahempaa vois olla luvassa ja menin nopeasti metsästäjänmökkiin piiloon. Ja sieltä tuli lauma pelottavia iljettäviä zombeja, jotka nuuskivat ilmaa kuin aistien että täällä on käynyt ihmisiä. Mutta minäpä olin unohtanut ranteessani roikkuvan taskulampun päälle, ja niinpä ne näkevät valon ikkunasta ja tunkeutuvat mökkiin ja ilmeisesti kuolen, mutta sitten se olikin vaan pleikkapeli ja game over. Olen mökissä pelaamassa ja kanssani on 10-vuotias pikkuveljeni. Sitten huomaan että olenkin ihan samassa mökissä kuin mikä pelissä on ja katson ikkunasta ulos ja yhtäkkiä siihen ilmaantuu zombin pelottavasti tuijottava naama. Tässä vaiheessa säikähdin aikas paljon ja heräsin :D Viime aikoina on ollu vähän loogisempia unia kun yleensä niissä ei oo mitään päätä eikä häntää, mut näissä on ollu sentään joku tarina. Ja useimmiten unet ovat niin todentuntuisia etten tajua että näen unta mutta pystyn itse vaikuttamaan asioihin mitä unessa tapahtuu.


Vielä enemmän ihmettelen että kun oon ihan hereillä mielestäni ja makaan sängyssä silmät auki mutta silti tulee semmosia unenkaltasia mielikuvia päähän. Tänään aamulla vanha ystäväni joi mukista juomaa jonka sanoi olevan tosi hyvää ja neuvoi reseptin: maitoa, hiivaa ja bodateelisesti puhdasta siirappia. Kyllä, luit oikein. Eikä minullakaan ole mitään hajua mitä se on. Mutta tämmöisen "valveunen" kumminkin näin, ja melkein heti täytyi googlettaa onko semmoista sanaa kuin bodateelinen edes olemassa x)


On jo pitempään ollu tarkoitus aloittaa unipäiväkirjan pitämistä.. koska muistan ne unet aina kun herään mutta suht pian unohdan ne. Mun mielestä nää unijutut on mielenkiintoisia, vaikka ne onki ihan alitajunnan tuotosta ja fiktiota, niin mulla ainakin välillä ne kertoo jotain jostain mun mieltä painavista jutuista.. Ja kertoo mitä mä oikeesti pelkään, mun pahimmat painajaiset on semmosia missä mun pikkuveljelle tapahtuu jotain. Zombeja on vähän paha oikeasti pelätä kun niitä ei oo olemassa mut tosta ekasta unesta vois päätellä että pelkään äkäsiä mummoja ;D karhuja aloin pelätä siitä lähtien ku luin uutisen että venäläinen tyttö oli puhunu äitinsä kanssa puhelimessa samalla ku karhu oli syöny sen tytön sisuksia.. hyh.


Minkäslaisia unia te yleensä näätte vai näättekö ollenkaan?

Uusi banneri

En oo koskaan ollu hirveen taiteellinen ihminen, mun on hankalaa hahmottaa asioita enkä osaa piirtää yhtään. Sen kyllä huomaa tosta mun banneristakin, mutta tulipahan jonkunlainen nyt väsättyä. Taustan muokkasin yhdestä vanhasta piirrustuksesta, myös tuon leppäkertun. Valokuvat on ite otettuja ja muokattuja paitsi tuo mun pärstäkuva on kaverin ottama ja koukeropuukuvan oon joskus löytäny jostakin internetin syövereistä. Ja sekamelska hienosti kursittu kokoon paintilla. Ei nyt mikään graafikon tasoinen tekele mutta mielestäni itelle ihan passeli.

Mitäs pidätte?
Parantamisehdotuksia?

Liebster Blog Award

Liebster tarkoittaa "rakkain" tai "rakastettu", mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster- palkinnon ajatuksena on saada huomio blogeille, joilla on alle 200 lukijaa.

Tunnustuksen säännöt

1. Kiitä ja linkkaa bloggaaja, joka antoi sen sinulle.

2. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä siitä kommentti heidän blogiinsa.

3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.

4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikiblogilleen.

Tämän tunnustuksen sain kahdelta hyvältä ystävältäni, kiitos molemmille <3
Tästä Heidin blogiin Enchanted Carnival
Tästä Nooran blogiin Dance of Rain

Tunnustuksen saavat

pandemonium

punastus
Catwalk Disaster
Pirata1987's blog
Kupillinen kuumaa

Ihania kuvia mitkä on pakko jakaa part 2

Tässä nyt sit lisää näitä Annie Leibovitzin Disney-kuvia kuten lupasin. Jälleen filmin julkaisuvuoden mukaan järjestin:

Olivia Wilde Lumikin ilkeänä kuningattarena
ja Alec Baldwin on toi kuvastinhemmo.

Julie Andrews Sinisenä Keijuna Pinocchiosta
ja Abigail Breslin hänen keijuoppilaanaan

Tota keijuoppilas-tsydeemiä en ihan tajuu, eihän se oo mitään Disneytä ja tuntuu muutenki vähän väkisin väännetyltä että ne halus välttämättä tunkee ton Little Miss Sunshinen johonki kuvaan ja kun noi 2 näytteli yhessä Prinsessapäiväkirjat 2:ssa. Mut Julie Andrews on kyl ihana.
Ja Sininen Keijuhan asuu Toivomustähdessä, siinäpä ois ollu vähä haastetta kuvaan.

Beyoncé Knowles Liisana Ihmemaassa
ja noi muut hemmot on Lyle Lovett ja Oliver Platt

Gisele Bundchen Leenana ja tanssija Mikhail Baryshnikov Peter Panina

Tina Fey Helinä-keijuna,
suurennos tosta edellisestä kuvasta .

Kuningas Arthur ja miekka kivessä.

Toikaan ei ollu ihan siitä Disney-leffasta mutta tosta samasta tarinasta kumminkin Disney-leffa on olemassa..

Queen Latifah Ursulana Pienestä Merenneidosta

Lampun Henkenä Whoopi Goldberg
(vaikka onkin Hengen sukupuoli nyt vaihtunu nii mun mielest Whoopi sopii just hyvin)

Enempää Disney-kuvia en sit löytänykkää. Annie Leibovitz on ottanu muitaki kuvia mistä tykkään, myös satukuvia.. mutta ei makeaa mahan täydeltä, vähän myöhemmin lisää :P

Niin ihania kuvia et pakko jakaa.

Oon ollu Disney-hullu ihan aina. Tosin nää nykyiset Disney-piirretyt on ihan kökköjä, mä fanitan niitä aitoja alkuperäisiä Disney-leffoja joiden parissa oon kasvanut. Siks olin ihan haltioissani ku toissayönä löysin tämmösiä: (järjestin filmin julkasuvuoden mukaan)

Rachel Weisz Lumikkina
(mun mielest jotenki osuvaa ku Weiss tarkottaa saksaks valkosta)

Scarlett Johansson Tuhkimona

Zac Efron ja Vanessa Hudgens, Prinsessa Ruusunen

Tähän välihuomautus että toi edellinen kuva ei nyt oikeestaan oo Disneytä mut kun en ainakaa löytäny Disney-versiota Prinsessa Ruususesta niin tää saa kelvata.
...teininä olin aika lovena Zac Efroniin sen jälkee ku olin nähny Hairin, nykyään tykkään enemmän miehekkäämmistä miehistä.

David Beckham Prinssi Filipinä.
(onneks ne ei laittanu sen vaimoa Prinsessa Ruususeks.)

Julianne Moore Arielina Pienestä Merenneidosta
plus olympiauimari Michael Phelps

Penelope Cruz ja Jeff Bridges Kaunottaresta ja Hirviöstä.

"The D Show"-pelissä Hirviön oikeena nimenä on Prinssi Adam, mua onki aina häirinny kun ei sille mainita mitää muuta nimeä ku Hirviö. Jeff Bridges ei mielestäni ulkonäöllisesti sovi yhtään prinssi Adamin rooliin mut todennäkösesti se otettii tohon koska se on ennenki ollu Disneyllä töissä.. ois ees värjänny hiuksensa. Penelope on kyllä tosi luonnonkaunis että sinällään sopiva Belle vaikka Belle onki ranskalainen eikä espanjalainen :P

Jennifer Lopez ja Marc Anthony Jasminena ja Aladdinina
(harmi kun erosivat, komia pari :P)

Jessica Biel Pocahontaksena
(Bielki tarkottaa valkosta, puolaks. Ihan btw.)

Nää kuvat oli siis lähtöisin Disneyn kampanjasta vuodelta 2006 "Miljoonien unelmien vuosi".

Ekaks tehtiin Liisa Ihmemaassa, Prinssi Filip ja Tuhkimo-kuvat, ja myöhemmin niit ilmaantu lisää.

Valokuvaaja on kuuluisa Annie Leibovitz, joka on kuvannu monia tähtiä ja sen suosionsa on kyllä ansainnu. 

Laitoin tähän postaukseen vaan nää prinsessa/prinssi-kuvat, ens kerralla sit lisää (: 

Toivottavasti tykkäsitte!