Pupuseni muutti takaisin Vantaalle.

Päivä 1: Omakuva
Päivä 2: Suosikkitavara
Päivä 3: Perheenjäsen

Tänään mun yksi perheenjäsenistä lähti uuteen kotiin. Jesperi, mun rakas kani joka on ollu mulla viime vuoden tammikuusta asti. Jesperi on mun elämäni ensimmäinen lemmikki, hommasin sen kun oltiin kaverin kanssa muuttamassa omakotitaloon ja saisin viimein pitää lemmikkejä. Jesperin edellinen omistaja oli allerginen ja nyt hän taas joutuu muuttamaan, mun vuokraisäntä ois häätäny mut kämpästä jos en ois luopunu kanista. Kani mukamas paskoo joka paikkaan.. Jesperi on ihan sisäsiisti että tekee tarpeensa häkissä. Ja vaikka vahingossa papana sinne tänne putoaisikin niin se nyt on helppo siivota eikä se tee mitään jälkiä. Mutta onneks mun iskä ja sen tuleva vaimo suostuivat ottamaan Jesperin huostaansa, siitä tulee sit mun loppukesäst syntyvän pikkusiskon pupu kun hän on vähän vanhempi (:

Haikealta tuntuu mutta näin on parasta. Tulee ikävä mun pupua <3. Vaikka silloin tällöin pääsen sitä moikkaamaanki.

Puolet mun ihmisperheenjäsenistä oli täällä torstaista asti kylässä. Iskä, hänen morsiamensa ja 10-vuotias pikkuveljeni Oskari. Auttoivat mua puunaamaan tätä kämppää kun vuokraisäntä tuli sit tarkastamaan kämpän ja jatkettiin vuokrasopimusta loppukesään asti. Tuli syötyä hyvin pitkästä aikaa kun toivat ruokaa ja oli muutenkin mukavaa. Tänään käytiin Kikuconissa ja tehtiin vaaleanpunaiset pörrökorvat mulle ja Oskulle. He lähtivät jo 11 aikoihin ajamaan takaisin Vantaalle. Mä tulin tossa neljän maissa kotiin kun siel ei ollu oikeen mitään ohjelmaa ja väsytti. Piti mennä kuudeks takaisin mut en sit jaksanut. Huomenna jatkuu. Laitan kuvia sitten kun saan niitä ystävältäni Amandalta.

Päivä 2: Suosikkitavara

Päivä 1: Omakuva

Päivä 2: Suosikkitavara

Päiväpostaukset jatkuu!
Tätä mä mietiskelin aikas kauan. Kännykkää tietty käytän eniten enkä ilman sitä pärjäis mutta mun nykyinen kännykkä on kyllä ihan kakka. Kannettavaa tietokonettani käytän varmaan enemmänkin kuin kännykkää mutta sekin on vuosia vanha ja vetelee viimeisiään. Kosketinsoittimeni on ihan hyödylliset biisien opetteluun mutta nekin on aika lelut, mieluummin soitan poikaystävän sähköpianoa. Kitaraankin pitäis vaihtaa kielet enkä osaa edes soittaa. Mitään niin ylikivoja vaatteita mul ei oo että ne vois listata eikä myöskään koruja, kaikki lempparit oon aina hukannu tai rikkonu. En vaan näköjään kovin helposti kiinny mihinkään materiaan, arvostan kyllä tavaroiden käyttöarvoa mutta en omista mitään rahallisesti arvokasta enkä pahemmin mitään tunnearvokastakaan. Jos miettii suosikkitavaraa sen perusteella että minkä rikkoontuminen harmittais ja jota ei voi korvata mitenkään mun mieleen tuli ensimmäisenä tämä: 

Mun liskopeili jonka toin Teneriffalta 2009. Siinä oli vähän haastetta saada se tuotua ehjänä. Mulla on joku outo juttu liskoihin. Ei niinkään niihin eläviin matelijoihin vaan kaikkiin tavaroihin mitkä esittää liskoja :D Liskokorut, liskokoriste-esineet, liskokuviot.. En osaa selittää mut tykkään vaan hirveesti. Niinpä rakastuin tähän liskopeiliin ensisilmäyksellä ja mun oli vaan pakko saada se. Ja siitä lähtien se on ollu mun lempparisisustuselementti. Mulla ei siis ole kameraa niin leikkasin ton kuvan yhestä valokuvasta missä toi peili sattuu näkymään taustalla :D

 Muita lempparitavaroita vois mainita mun rautaisen cd-telineen minkä bongasin huuto.netistä ja sen jälkeen se on vähän ruostunut mutta mun mielestä se näyttää kivalta.. Harmi kun ei oo sitä kameraa kun siitä ei selittämällä saa mitenkään oikeeta kuvaa. Ja sitten yllätyksenä poikaystävä osti Ikeasta valosarjan minkä sit kieritti sen ympärille<3 Tossa telineessä mulla ei oo kun 2 CD:tä kun loput on iskän luona mut onpahan kivan näköinen, varsinkin pimeällä. Kolmas suosikkiesine on mun avaimenperä jonka poikaystävä toi mulle Keniasta. Se on litteä tummanruskea puunpala joka on kaiverrettu naarasleijonan muotoiseksi ja sitten siihen on kaiverrettu "NANA". Olin tosi ilahtunut kun hän muisti mua vaikkei me siinä kohtaa oikeastaan seurusteltu. Se avaimenperä on mulla aina mukana ja muistuttaa rakkaastani (:

Mä tosiaankin saan lätistyä vaikka mistä aiheesta. Se onkin sitten eri juttu jaksaako kukaan lukea. :P

If you can sit happy with embarrassment, there's not much else that can really get to ya.

Tällä viikolla sitten on sattunut ja tapahtunut. Enimmäkseen sen takia, että oon tosi sählä. Ja koska olen näin sählä, olen ehkä saanut jo hävetä itseäni niin paljon että ei tunnu enää missään jos jaan tämän häpeäni myös teille.

Viimeksi tänään, olin kävelemässä kaupungilta kotiin. Kaveri asuu siinä matkan varrella ja näin hänen kävelevän kotiinsa päin. Päätin juosta hänet kiinni ja säikäyttää pikkasen. Noh, juoksin sit kaverin oikeelta puolelta ja tökkäsin kylkeen niin eiköhän kaveri säikähtäny oikein kunnolla, oikea kätensä lennähti just sopivasti niin että juoksin suoraan sitä päin... Siinä kädessä oli vielä kännykkä niin sain aika hyvän osuman leukaani ja siinä hetken sit naurettiin kippurassa ja samalla sylkeskelin verta mitä vuos mun alahampaista. Sen tällin mä taisin kyllä ansaita..

Toissayönä häpesin kyllä niin paljon omaa tyhmyyttäni. Kävin yöllä hakemassa postit ja oli tullut nippu kirjeitä. Siinä sitten istuskelin rappusilla ja availin niitä ja yksi kirje oli työkkäristä. Kun sisällä oli kirje jossa selitettiin jotain työelämään valmentautumisesta pieneläinklinikalla ilmeeni oli suurinpiirtein tällainen: O.o. Sitten kun luin työtehtävät; asiakaspalvelua, eläinlääkärin avustamista ym, ilmeeni muuttui tällaiseksi: 8D. Työ kuulosti aivan täydelliseltä ja olin jossain seitsemännessä taivaassa ja niin järkyttävän iloinen että minun oli pakko tekstata keskellä yötä poikaystävälleni vaikka tiesin hänen olevan nukkumassa. Olin kuitenkin niin supersuperiloinen että tämä ei vielä riittänyt, vaan minun piti myös tehdä asiasta Facebook-päivitys jossa korostin sitä kuinka iloinen olen. 

Tämän jälkeen vielä tutkin paperia vähän lisää ja siinä kohtaa vasta vilkaisin paperin yläreunaa jossa on yhteystiedot ym. Ensin katsoin että joo-o, siinä on mun osoite. Sitten kun katsoin riviä ylemmäksi niin oikeasti sitä hetkeä ei voi kuvailla. Jos hetki sitten olin seitsemännessä taivaassa niin nyt teki mieli kaivautua johonkin maan rakoseen ja pysyä siellä. Siinä paperissa luki alakerran naapurini nimi - - - 

Luultavasti kovin moni ihminen ei kerennyt lukea Facebook-statustani ennenkuin poistin sen. Ainakin niin toivoin, mutta nyt kuitenkin kerron tapauksen täällä. Mutta mun Facebook-statuksia lukeekin  vähän useampi ihminen kuin tätä... Poikaystävä oli sitten aamulla herännyt ja saanut lukea ensin tekstiviestin yli-iloiselta Nanalta ja sitten 2 tekstiviestiä nolostuneelta Nanalta, ja luultavastikin saanut hyvät naurut.

Tässä ei ollut edes kaikki tän viikon tapaturmat / nolot tapahtumat, mutta loppuja en kerro. :D
Lohdutukseksi julkaisen mun kaikista noloimmat naamakuvat mitä löysin:

Suosittelen klikkaamaan isommaksi ((:

 

Voi elämän kevät

Ihanaa, kello on yli kymmenen ja täällä on vieläkin suht valoisaa ja ikkunat on ollu auki koko päivän eikä vieläkään oo kylmä <3 Kevät <3 
...Ja kevättä on ollu rinnassa, meinaan viikko sit aloin nyt ihan "virallisesti" seurustelemaan eli me julkaistiin se ekaa kertaa Facebookkiin x) Oikestaan eka kerta ikinä ku julkasen mitään parisuhdestatuksia muuten ku läpällä. On tässä jo kauan soudettu ja huovattu mutta oon kyllä niin umpirakastunu.. Ilmoitin muruselleni että nyt se parisuhdestatus vaihtuu vasta sitten ku mennään kihloihin ja piste. :D

Mitäs muuta uutisia.. Ikäkriisi tuli ja meni. Niinkuin aikasemmassa blogissa mainitsinkin, se ikäkriisi tulee siitä kun täytin viime viikolla 21v. eikä mulla oo vieläkään ammattia. Mutta pääsenpähän nyt sitten laivailemaan sillon ku itteä huvittaa. Ja kuulemma 21-vuotiaana saa ajaa rekkakortin jos oikein muistan, mutta siitä ei mulle iloa oo kun ei oo edes tavallista ajokorttia enään.

Tosta tuli mieleen et pari viikkoa sit olin ekaa kertaa elämässäni kaksipyöräisen moottoriajoneuvon kyydissä.. olin menossa kaverille, ja olin jo henkisesti valmistautunu kävelee aika pitkän matkan bussipysäkiltä niille sateessa korkkareilla kun sitte kaverin äiti pöllähtiki skootterin kans hakee mua.. pikkasen jännitti mut oli tosi kivaa. Seuraavaks sit jos pääsis moottoripyörän kyytiin joskus!


Näitä elämäni ekaa kertaa juttuja lisää nii olin pari päivää sitte hohtominigolfissa, oli mahtia. Säikähin muutamas kohas aika hyvin.  Enkä ollu edes porukan huonoin vaikka ainoa tyttö olinkin 8)
Järjestin viime viikolla myös ekaa kertaa elämässäni oikean piknikin. Eväinä kolmiovoileipiä, juustoja (pakko mainita, löysin uuden rakastuksen: chili-paprika-savujuusto), cream crackereita (pienenä sanoin kuulemma niitä kiinkäkkeleiks), viinirypäleitä, valkosuklaata ja tietysti kuohuviiniä. Pojilla oli sit vähän omia eväitä mukana eli kaljaa ja minttuviinaa. Pari tuntia me siinä istuttii kunnes tuli vähän kylmä kun tuuli aika kovin.

Iloista porukkaa :D

Kaverin blogissa oli tämmönen lista ja ihan mielenkiinnosta aattelin tehä itekki. 


Päivä 1: Omakuva
Päivä 2: Suosikkitavara
Päivä 3: Perheenjäsen
Päivä 4: Harrastus
Päivä 5: Vanha kuva
Päivä 6: Teema: "vihreä"
Päivä 7: Kuva, jota en koskaan julkaissut
Päivä 8: Suosikkikuva
Päivä 9: Päivän asu
Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 11: Hullua
Päivä 12: Arkeni
Päivä 13: Teema "valo"
Päivä 14: Talvikuva
Päivä 15: Rakkaus
Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva
Päivä 17: Hetki
Päivä 18: Tunteet
Päivä 19: Täällä minä asun
Päivä 20: Teema: "erilaiset"
Päivä 21: Kun olin pieni
Päivä 22: Tästä olen riippuvainen
Päivä 23: Kesäkuva
Päivä 24: Tämä tekee minut surulliseksi
Päivä 25: Kaikessa kiireessä
Päivä 26: Tämä naurattaa aina
Päivä 27: Teema: "kaksi"
Päivä 28: Sää
Päivä 29: Uusin kuva minusta
Päivä 30: Valinnainen kuva


Vaikka tää omakuva onkin melkeen 3 vuotta vanha niin tää on yks suosikkikuvistani itestäni, 
koska näytän luonnolliselta ja iloiselta ja mun iho näyttää kivasti päivettyneeltä :D

Romeo & Juliet

Kukapa ei tietäisi tarinaa Romeosta ja Juliasta? Kaksi nuorta rakastavaista jotka eivät saa toisiaan sukujen välisten riitojen takia. Tässä Annie Leibovitzin kyseiseen tarinaan pohjautuvat upeat kuvat.

Julia on 2 viikkoa vaille 14-vuotias, jolla on erittäin voimakas tunne-elämä.
Imettäjä on hoitanut Juliaa vauvasta asti, ja on tälle läheisempi kuin oma äiti. 

Romeo on voimakastunteinen 17-vuotias joka on rakastunut Rosalina Capuletiin. Hän tulee ystäviensä kanssa Capuletien juhliin kuokkimaan nähdäkseen Rosalinan.
Hän tapaakin Julian ja nuoret rakastuvat ensisilmäyksellä.

Kuuluisa parvekekohtaus jossa Romeo menee salaa tapaamaan Juliaa.

Veli Lorenzo vihkii heidät heti seuraavana päivänä.
Tybalt, Julian serkku, haastaa Romeon tappeluun, mutta Romeo kieltäytyy Julian vuoksi.
Romeon paras ystävä Mercutio kuitenkin haastaa Tybaltin.
Tämän seurauksena Mercutio kuolee, ja Romeo raivoissaan tappaa Tybaltin. Romeo ajetaan maanpakoon.

Julian vanhemmat päättävät naittaa Julian kreivi Parisille. Julia sanoo mieluummin kuolevansa kuin naivansa hänet. Hän saa veli Lorenzolta vahvaa yrttijuomaa, joka vaivuttaisi hänet sikeään uneen ja muut luulisivat hänen kuolleen. Julia heräisi hautaholvissa ja karkaisi yhdessä Romeon kanssa. 

Kirje jossa Lorenzo kertoo totuuden Julian kuolemasta ei kuitenkaan pääse perille, ja Romeo menee ostamaan myrkkyä kuultuaan Julian kuolemasta. Hän menee hautausmaalle, tappaa kreivi Parisin, vie hänet Capuletien sukuhautaan ja juo myrkyn. Kun Julia herää, hän huomaa että Romeo on kuollut ja tappaa itsensä Romeon tikarilla.