And I was like baby, baby baby oooh

Blaah, taas kipeenä. Noh, alkaa jo tottumaan kun on näin usein eikä tää mun normaalista päivästä poikkea yhtään, nukun pitkään ja kun herään nii kone auki :D

Tällä hetkellä elämälläni ei oo hirveästi sisältöä, sillon kun en nää kavereita hengaan vaan kotona. Keskeytin kokkikoulun Uudessakaupungissa, en vaan jaksanut käydä siellä kun bussimatkakin on 1,5h yhteen suuntaan. Hain syksyksi Turkuun laboranttikouluun, jonne pääsystä oon aivan varma. Viime vuodeksi olisin päässyt laboranttikouluun Helsinkiin mutta halusin asua Turussa ja Uusikaupunki oli lähempänä. Harmittaa vähän kun taas meni vuosi hukkaan. Pian täytän 21 eikä minulla oo edes ammattia, mikä luuseri. Oon kade niille ihmisille jotka aina tietävät mitä tehdä ja mitä haluavat... Mulle edes normi kauppareissun päätökset tuottavat vaikeuksia. Mutta toi laborantti nyt kyllä kuulostaa ihan hyvältä, positiivisin mielin odotan syksyä... mutta onneks kesä on sitä ennen (:


Stadireissuni viimeisenä päivänä eli maanantaina kävin moikkaamassa isääni ja hänen tuoretta kihlattuaan. Leivoimme faijan kanssa mokkapaloja ja sitten katsoimme leffaa. Tietysti olen iloinen heidän puolestaan ja kivaa päästä kesäkuussa morsiusneidoksi, mutta erityisen täpinöissäni olen koska heinäkuun lopulla mulle syntyy pikkusisko! Hänen nimekseen tulee Luna joka on minusta aivan ihana nimi! Viime kesänä nimesin yhden Lulun kissanpennuistakin Lunaksi mutta sitten uusi omistaja nimesi sen Olioksi.. Minullahan on 2 pikkuveljeä ja olen aina toivonut siskoa, en olisi koskaan uskonut että toive toteutuisi vielä parikymppisenä. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin. Suunnittelen jo mielessäni niitä prinsessamekkoja ja söpöjä potkupukuja joita hänelle hommaan.. Ja minulla on muutenkin ollut viime aikoina vauvakuumetta niin nyt pääsen sitten hoivaamaan pikkuprinsessaa <3

Iskä opetti mulle tän telkun katsomisen jo nuorena :D

Iskä ja pikkuveljet

Minä pikkuprinsessana

Maailman karuin kaupunki

Tulee niin kovin harvoin kirjoitettua tänne, koska en oikeastaan keksi mitään kirjoitettavaa. Mitä olen muiden blogeja seurannut niin useimmiten he kertovat omasta elämästään ja laittavat paljon valokuvia. Ja mielestäni niitä kuvia on todella kiva katsoa ja saada inspiraatiota omaan elämään. Mutta minullapas ei ole kameraa. Ja kännykkänikin varastettiin joten ei ole edes kökkökameraa. Siksi minusta tuntuisi hassulta kertoa elämästäni koska ei siinä pelkän tekstin lukemisessa olisi mielestäni mitään hirveän mielenkiintoista. Mutta tällä kertaa, kerronpa silti kuulumiseni.


Maanantaina tulin kotiin pääkaupunkiseudulta, jossa olen siis asunut elämästäni 3 vuotta. Lähdin sinne torstaina vaikka olenkin aivan p.a. koska yks parhaimmista kavereistani Natu halusi että tulen ja maksoi lippuni, hänelle iso kiitos siitä! Vaikka ei se iso hinta olekaan tällä hetkellä kun VR:llä on tarjous Helsinki-Turku välillä 9e. Ja normaali hinta on vähintään 31e! Näitä tarjouksia sais olla vähän useamminkin. Tarjous päättyy 15.5, joten siihen mennessä aion rampata Helsingissä mahdollisimman paljon.


Reissullani tapasin paljon muitakin vanhoja kavereita ja tuttuja. Kävin yhteensä 3 eri kaverin luona kylässä ja hengattiin porukalla. Toi vanha kaveriporukka on aika paljon puhunu Kuparinkulmasta, jossa en ite ollu koskaan käyny. Nyt sitte mäkin pääsin mukaan laulelemaan karaokea. Hyvä biisivalikoima oli siellä kyllä. Sen jälkee mentiin vanhaan kantabaariini ja siellä niitä tuttuja naamoja pakostikin näkee. Tällä kertaa olin kuitenkin yllättynyt tuttujen paljoudesta, muutinhan Turkuun melkein vuosi sitten ja luulisi että edes osa porukasta olisi muuttanut tai hankkinut parisuhteen tai edes elämän. Osa tapaamisista ei ollut kovin miellyttäviä. Jotkut ihmiset ketkä ovat ennen olleet minulle mukavia olivat hyvinkin kylmiä, välinpitämättömiä ja jopa ilkeitä. Ääriesimerkkinä eräältä hullulta ihmiseltä tuli seuraavana päivänä puhelua tuntemattomasta numerosta kuinka hän aikoo vetää minua turpaan. Onneksi niitä ihania ja vilpittömiäkin ihmisiä löytyy mutta oli vaan hyvä muistutus siitä kuinka pinnallisia ja kaksinaamaisia ihmiset voi olla. Vaikka oli ihanaa nähdä vanhoja ystäviä niin kyllä siinä kerkesi tulla kova koti-ikävä, varsinkin ikävöin yhtä tiettyä ihmistä.


Täs vähän muistoja niiltä ajoilta ku asuin pk-seudul:

Tuomarilan asema tuli tutuksi kun kaveri asui siinä lähellä.

Hietsun kirppiksellä olin kerran myymässä
mutta siellä uimarannalla tuli hengattua enemmänkin.

Tuomiokirkon portailla oli hyvä hengata,
tän kuvan ottamisen aikoihin mulla tais olla kiire sinne :D

Kampissa päin tuli hengattua aika paljon.

Pasilan junaratojen alikulkutunnelissa oli tämmösiä maalauksia,
näin ne joka kerta ku menin kouluun.

"hups"
satuin osumaan paikalle näpsäseen kuvan.

Tätä hetkeä on vaikee unohtaa
Koko keskusta ihan tupaten täynnä ihmisiä.

Kerran Helsingissä Natun kanssa ennen töihin lähtöä.

Tää kuva on viime kesältä sieltä vanhasta kantamestasta.

Samoin tää kuva.

Ootan kyl niitä kelejä ku voi hengata pihalla.. Sunnuntaiks on luvattu +15, vois melkee jo ottaa aurinkoo :D

Vaeltaja sumumeren yllä

Viime yönä juttelin Facebook-chatissa yhden tutun kanssa, kun molemmilla oli vähän uneton yö. Tää tuttu sitten paljasti olevansa romantikko, ja mulle tuli tietty heti mielikuva kynttiläillallisista ja kukkasista sun muista semmosista. Mutta sitten hän tähdensi että romantiikka painottaa tunteita, mielikuvitusta ja vapautta. Hän linkitti mulle romanttisia maalauksia ja kaikki niistä oli mielestäni mielenkiintoisia, mutta eräs erityisesti. Se oli myös yksi hänen suosikeistaan. Hän kertoi että on monen ystävänsä kanssa siitä maalauksesta jutellut ja jokainen on tulkinnut sen omalla tavallaan, yhtään samanlaista tulkintaa hän ei ole kuullut. Tulkinta myös yleensä kertoo ihmisestä jotain. Katsohan tätä kuvaa hetkinen ja mieti miten itse sen tulkitset.

Caspar David Friedrich, Vaeltaja sumumeren yllä (1818)

Itse tulkitsen sen näin että tuo mies on harhaillut sumussa ja on taistellut itsensä sieltä ylös jotta näkisi suunnan minne mennä.. Mutta sitten sitä sumua onkin kaikkialla silmänkantamattomiin. Itsellä on myös elämästä ollut päämäärä hukassa. Ja kun olen yhden päämäärän saavuttanut niin en oikein tiedä että mitä seuraavaksi. 

Olisi mielenkiintoista kuulla teidän tulkintanne! (: